Viikko ennen Juhannusta. Sunnuntaiaamuna aamukahvit saimme nauttia aamuauringossa ulkona. Linnut lauloivat ja hoitelivat jälkikasvuaan.....

Hän - talitiaisen poikanen- oli päättänyt juuri nyt lähteä pimeästä pesäkolostaan suureen maailmaan. Koko pihan asukkaat huomioivat tapahtumat erityisen voimallisesti. Rouva ja herra Kirjosieppolla erityisesti oli kovin paljon mielipiteitä tiasperheen lasten kasvatuksesta. Heidän mielipiteensä ei kyllä kuulostaneet kovin postiivisilta mielpiteiltä. Kyllä vähän säälitti tiasiperhettä, avuton raukka piipersi ja piipitti nurmikossa, naapurit "haukkuivat",  muutaman kymmenen metrin päässä löntysteli suuri kissa, etsien aamupalaa. Meteli ja riemu oli kyllä aivan uskomaton. Pienen raukan maailmalle lähtö oli kyllä suuri tapahtuma. Siinä kyllä aamukahvit kerkes jähtyä moneen kertaan.

Etsin lapsiraukan takaisin lähemmäksi kotipesää ja kissan nuoleskelvat huulet jäivät vähän kauemmaksi. Äitikin pääsi tuomaan evästä Kirjosieppo pariskunnan painavan tekstin loputtua. Touhu oli niin tarmokasta, että ei edes kamerani tekniikka pysynyt siinä vauhdissa mukana. Näiden herkkueväiden jälkeen vanhemmat keräsivät lapsensa aamupäiväunille ja elämä mökkipuiden lukuisissa pesissä pääsi jatkamaan sunnuntaiaamun rauhaiseloa.